Yhteiskuntapolitiikan talvikoulu järjestettiin Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella 18–19.3.2026. Talvikoulu keräsi yhteensä noin kolmekymmentä osallistujaa sekä joukon kuulijoita eri työryhmiin ja pääpuheenvuoro-luentoihin.
Työryhmien teemoina olivat hoiva; siirtolaisuus; sote ja hyvinvointi; kapitalismi ja talous; prekarisaatio ja eriarvoisuus; welfare, institutions and negotiations; sekä yhteiskuntapolitiikan tuntumat ja instituutiot. Työryhmien otsikot kuvaavat varsin hyvin niitä yli kahdenkymmenen esitelmän sisältöjä, joista talvikoulussa kuultiin. Työryhmien paperit olivat korkeatasoisia ja kommentointi paneutunutta. Pienen konferenssin etuna oli nimenomaan riittävä aika ja luottamuksellinen ilmapiiri keskustelulle, josta moni osallistuja kiitteli palautteessaan. Ehkä yksi tärkeimmistä syistä talvikoulun pitämiselle onkin juuri tilan ja ajan raivaaminen rauhalliselle akateemiselle työskentelylle hyvässä ja innostuneessa seurassa.
Talvikoulun teemana oli tänä vuonna “Yhteiskuntapolitiikka – ketä kiinnostaa?”. Yhdistävän aiheen valinta ei ole koskaan helppo tehtävä, mutta tällä kertaa järjestelytoimikunta huomasi keskusteluissa nopeasti toistuvan teeman: vaikka suomalainen yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tutkimus on erittäin korkeatasoista, ei sen rooli ja merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa ole aina selkeä.
Osa epäselvyydestä liittyy tietysti aikakautemme myllerrykseen: tutkitun tiedon ja akateemisen tutkimusotteen kyseenalaistamiseen, poliittisesti vaikutusvaltaisten päättäjien harjoittamaan yhteiskuntatieteilijöiden vähättelyyn tai suoranaiseen ideologiseen maalittamiseen, sekä julkisessa keskustelussa ja politiikassa vallitsevaan pintatasoisen teknokratian ja retoriikan yhteenkietoutumaan. Tämä tekee todellisuudessa monimutkaisista asioista yksiviivaisia laskuharjoituksia tai juupas–eipäs-tyyppisiä mielipidekysymyksiä. Yhteiskuntapolitiikan, joka tarkastelee yhteiskunnan toimintaa yhtäältä tieteellisesti ja toisaalta tieteellisen tiedon pohjalta tehtävien politiikkasuositusten näkökulmasta on kieltämättä vaikea osallistua tähän aika-ajoin miltei älystä vapautettuun keskusteluun.
Politiikkatoimien motiivien harkinta, niiden toimeenpanon tavat ja ennen kaikkea niiden pitkän aikavälin seuraukset eivät tunnu kuuluvan valtiolaivan ruorinpitäjien korviin, mikä saa välillä epäilemään, onko ohjaamossa enää ihmisiä lainkaan. Kuinka kuuluisaa ”yhteistä venettä” voidaan yhdessä ohjata, jos tutkimuksellinen tieto sivuutetaan, leimataan tai pahimmillaan muunnetaan omia ideologisia päämääriä tukevaksi?
Halusimme siis tällä talvikoululla vahvistaa tutkimuksellista ja akateemisesti sivistynyttä keskustelua siitä, mitä yhteiskuntapolitiikka on nyt ja tulevaisuudessa. Hyväksymmekö sen, että valtiovarainministeriön virkahenkilöt ilmoittavat suunnittelevansa, piirtävänsä ja leikkaavansa tulevaisuuden hyvinvointivaltion mallin omien mielenyhtymiensä ja laskumalliensa mukaisesti? Vai tulisiko valtiota, taloutta, hyvinvointia, hoivaa, koulutusta, siirtolaisuutta ja huolenpitoa koskevissa tulevaisuusskenaarioissa kuunnella myös niitä, jotka siitä aidosti ja oikeasti eniten tietävät eli akateemista yhteiskuntatieteellistä ja erityisesti yhteiskuntapoliittista tutkimusta? Entäpä miten yhteiskuntapolitiikan tutkijat voisivat itse rohkaistua ja kurotella sellaisiin suuntiin, jotka asettuvat poikkiteloin totuttuja tutkimuksellisia polkuja ja näkemyksiä vasten? Millaista yhteistä kriittistä älyä tässä prekaarissa ajassa tarvitaan?
Kuten arvata saattaa, tässä talvikoulussa emme vielä löytäneet kaikkia vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Keskustelua kuitenkin käytiin: sitä jatkettiin entisistä pohdinnoista, siihen tuotiin uusia näkemyksiä ja elementtejä, ja sille avattiin vaihtoehtoisia uria. Esimerkiksi talvikoulun ensimmäinen keynote-luennoitsija, akatemiatutkija Tiina Sihto kertoi tutkimusryhmänsä työskentelystä ja siitä, miten he ovat pyrkineet tutkimuksenteon lisäksi pääsemään erilaisin pöytiin, alustoille ja tilaisuuksiin, joissa tuoda esille ilmiötä, jota ei ole Suomessa kunnolla edes tunnistettu. Sihdon ja tutkimusryhmän hanke selvittää mitä tapahtuu, kun nuoret joutuvat hoitamaan vanhempiaan, sisaruksiaan, isovanhempiaan tai muita läheisiä. Vetäytyvän hyvinvointivaltion tilanteessa Sihdon tutkimushanke laittaa myös miettimään, mitä palveluiden ja sosiaaliturvan leikkaaminen tarkoittaa niille, jotka joutuvat ottamaan enenevissä määrin hoito- ja hoivavastuun samalla kun heidän pitäisi kouluttautua ja osallistua täysimääräisesti työmarkkinoille. Onko tämä esimerkiksi tullut mieleen valtiolaivan ohjaamossa viimeaikojen leikkauslistoja laadittaessa?
Toisessa keynote-luennossa Helsingin yliopiston yliopistotutkija Minna Seikkula käsitteli thaimaalaisten marjanpoimijoiden työtä ja siihen kytkeytyvää politiikkaa Suomessa. Seikkula toi esiin, kuinka keskeistä tutkimustyössä on yhteistyö niiden ihmisten kanssa, jotka tekevät tätä hyperprekaaria työtä. Tämä ihmiskauppaa lähentelevä mutta suomalaista elintarviketaloutta palveleva työnteon muoto toimii esimerkkinä hyvinvointivaltion repeämiskohdista sekä rajojen poliittis-oikeudellisesta luonteesta riistettävän työvoiman tuottamisessa. Myös kansalaisilta voisi kysyä, kiinnostavatko nämä asiat, vai riittäkö se, että aamujugurtissa on mustikoita kuten ennenkin. Tai Adam Smithin Moraalisten tuntemusten teoriaa mukaillen: miltä itsestäsi tuntuisi, jos joutuisit poimimaan hillaa koko heinäkuuksi ilman takeita palkasta tai paljon muustakaan?
Talvikoulu ei ollut kuitenkaan missään nimessä ryppyotsainen tai ahdistunut minikonferenssi. Emmekä tuottaneet mitään suurta tulosta. Meillä oli hauskaa ja otimme rennosti. Nautimme toistemme säkenöivästä voimasta. Teimme asioita, joita tieteilijöiden ja tutkijoiden tuleekin tehdä eli kuuntelimme, keskustelimme ja kritisoimme. Me Joensuun yhteiskuntapolitiikan oppialan tutkijat myös inspiroiduimme talvikoulusta ja järjestämme sen ensi vuonna uudestaan. Tiedämme nyt, että yhteiskuntapoliittinen tutkimus ja ajattelu kiinnostaa, emmekä aio jättää tätä tähän. Yhteiskuntapolitiikka on nimittäin aivan liian tärkeä asia jätettäväksi populistien, teknokraattien, talousnikkareiden tai yksinkertaisesti laiskojen ja yksioikoisten poliittisten toimijoiden käsiin.
Yhteiskuntapolitiikan talvikoulun järjestämisestä vastasivat Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan oppiaineen post-doc tutkija Laura Mankki, akatemiatutkija Armi Mustosmäki, akatemiatutkija Tiina Sihto sekä professori Mikko Jakonen.
Yhteiskuntapolitiikan talvikoulun järjestelytoimikunta