Viimeaikaiset uutiset kertovat Suomessa olevan maksuhäiriömerkintä 385 000 henkilöllä (Asiakastieto, 2026) ja ulosotossa yli 600 000 henkilöä (Valtakunnanvoudin kanslia, 2026). Kertovatko luvut siitä, että Suomessa on paljon kotitalouksia, joissa koetaan talous- ja velkaongelmia? Lukumäärät ainakin kuulostavat suurilta.
Törmään työssäni Takuusäätiön toimitusjohtajana lähes viikoittain kysymykseen siitä, paljonko Suomessa on ihmisiä, joilla on talous- ja velkaongelmia. Yleensä kysyn: ”Haluatko isomman vai pienemmän luvun?”
Oma käsitykseni velkaongelmissa olevien ihmisten lukumäärästä liikkuu määrittelystä riippuen noin 250 000 henkilöstä ehkä miljoonaan. Valtava haitari, vaikka jotenkin kuvittelisi, että numeroiden kanssa voisi olla tarkempi.
Milloin velka on ongelma?
Käytännössä velkaongelmia kokevien ihmisten lukumäärän arviointia hankaloittaa useampikin tekijä. Ensinnäkin meiltä puuttuu kokonaan määritelmä talous- ja velkaongelmalle. Käytännössä eri käsitteillä yritetään kuvata henkilöä, jolla on rahat vähissä, johtuen useimmiten velkojen takaisinmaksusta. Samaa ilmiötä kuvaamaan käytetään myös käsitteitä: ongelmavelkaantunut, velkaantunut, maksuhäiriöinen tai maksuongelmainen. Jopa neutraaleja käsitteitä velanotto, velallinen ja velkaantunut käsitellään usein jossain määrin negatiivisessa sävyssä.
Olipa kyse sitten kotitalouksien tai valtion velasta, tuntuu yleinen lähtökohta olevan se, että tilanne olisi parempi, jos velkaa ei olisi. Tämä näkyy myös, kun tarkastellaan velkaa valta-asetelman näkökulmasta. Velan historiaa tarkastelleen David Graeberin mukaan markkinoiden velkasuhteisiin liittyy aina jopa väkivallan uhka (Graeber, 2016). Velallinen on aina alisteisessa suhteessa velanantajaan, joka voi periä maksamatta jääneen velan pakkokeinoin. Ja ilman pakkoperinnän mahdollisuutta, kukaan ei lainaisi toiselle rahaa.
Toisaalta yhteiskunta jossa elämme, ei toimisi päivääkään ilman velkasuhteita ja velanottoa. Loppujen lopuksi hyvin harvalla on niin paljon tuloja tai varallisuutta, että voisi tehdä suurempia hankintoja tai opiskella tutkinnon pelkillä säästöillä. Toimiva luototusjärjestelmä on nyky-yhteiskunnan toiminnan perusedellytys.
Lähtökohtaisesti velka ei ole ongelma, vaan mahdollisuus. Ongelmaksi velka muuttuu vasta, jos kyky suoriutua velan takaisinmaksusta häiriintyy.
Kaikessa rahaan liittyvässä on aina kyse myös arvoista, tunteista ja kokemuksista. Yhdelle suurikin velkamäärä on vain numeroita, kun taas toiselta se vie yöunet. Erilaiset velkarasitteet tuntuvat eri ihmisistä erilaisilta ja se, mikä yhdelle tuntuu vakavalta velkaongelmalta, on toiselle loogista kassanhallintaa, todennäköisyyksiä hyödyntäen.
Talous- ja velkaongelmien määrän arviointi on monimutkaista
Talous- ja velkaongelmissa olevien henkilöiden määrää Suomessa onkin siis vaikea arvioida. Kun ilmiötä ei voida mitata suoraan, sitä voidaan lähestyä epäsuorasti poissulkemalla ryhmiä, joiden todennäköisyys kuulua tarkasteltavaan joukkoon on muita pienempi tai suurempi. Tällöin voidaan hahmottaa ilmiön mittakaavaa ilman numeerista tarkkuutta. Poissulkeminen on toimiva tapa lähestyä esim. sosiaalisesti leimautuneita ja välteltyjä ilmiöitä.
Koska esimerkiksi talous- ja velkaongelmille ei ole tarkkaa määrittelyä, voivat asiantuntijat pyrkiä määrittelemään sitä joukkoa, jotka eivät ainakaan ole ainakaan talous- ja velkaongelmissa. Tämän jälkeen jäävät jäljelle esim. ryhmät: ”nämä henkilöt ovat todennäköisesti” ja ”nämä henkilöt ovat erittäin suurella todennäköisyydellä” talous- ja velkaongelmaisia.
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofoundin tutkijat ovat myös tunnistaneet vaikeuden esittää suoria lukuja talous- ja velkaongelmien määristä ja päätyneet käyttämään työssään indikaattoripohjaista ja poissulkevaa lähestymistapaa (Eurofound, 2013). He käyttävät useiden indikaattorien rajausta ja sulkevat pois niitä, joiden stressitekijäriski on pieni, ja tämän jälkeen jää jäljelle joukko, jonka kokoa voidaan haarukoida suuruusluokkana. Menettelyllä kyetään kuvaamaan riittävällä tavalla ilmiön suuruusluokka ja merkittävyys.
Saman vahvistavat myös Markus Jäntti ja Stephen Jenkins (2025) todetessaan, että rekisteri- ja kyselyaineistot aliarvioivat erityisesti pitkäaikaisesti köyhien, taloudellisesti epävakaassa asemassa olevien ja niiden ihmisten määrää, joilla on monimutkainen taloudellinen tilanne (tulot, velat, epäviralliset järjestelyt). Koska kaikkein huono-osaisimmat ovat aliedustettuja kyselyissä ja epätäydellisesti kuvattuja rekistereissä, heidän lukumääräänsä aliarvioidaan systemaattisesti.
Tarkasteltaessa erilaisia yleisiä talous- ja velkaindikaattoreita, voidaan kokonaiskuvan hahmottamiseksi yhdistää poissulkemisen menetelmään myös esimerkiksi Beckerin (1963) leimaamisteoriaa. Kun ulosottotoimenpiteisiin päätymisestä tai maksuhäiriön saamisesta tiedetään olevan ihmiselle paljon haittaa, voidaan olettaa, ettei kovinkaan moni sellaista suoranaisesti halua. Ja koska suurimman osan ihmisistä voidaan siis olettaa välttävän ulosottoon joutumista tai maksuhäiriömerkintää, voidaan olettaa monen ulosottoon päätyneen tai maksuhäiriömerkinnän saaneen olevan jonkinlaisissa talous- tai velkaongelmissa.
Toisaalta monilla ulosottotoimien kohteena olevilla ihmisillä on ulosottovelkaa euromääräisesti vain vähän, ja he ovat ulosotossa vain vähän aikaa, eli he eivät välttämättä ole talous- ja/tai velkavaikeuksissa. Tarkasteltaessa monellako 600 000:sta ulosottovelkaisesta on ulosotossa esim. yli 10 000 €, päästään noin 230 000 henkilön lukumäärään, joka on jo suuri joukko ihmisiä.
Vastaavan kaltaista poissulkemisen menetelmää soveltaen kokosin joitakin vuosia sitten yhteen joukon yhteiskuntatieteiden ja kuluttajaekonomian tutkijoita määrittelemään sitä, keiden vähimmilläänkin voidaan Suomessa ajatella olevan talous- ja velkaongelmissa. Päätelmät olivat edellä esitellyn logiikan mukaisia. Koska maksuhäiriömerkintöjä tiedetään yleisesti haluttavan vältellä, on suurin osa maksuhäiriömerkintäisistä myös talous- ja velkaongelmissa.
Tämän työskentelyn tuloksena arvioitiin, että talousongelmissa on siis Suomessa useampia satoja tuhansia ihmisiä ja velkaongelmaisiakin ainakin parisataatuhatta. Saattaa olla paljon enemmänkin.
Kuinka paljon Suomessa sitten lopulta on talous- ja velkaongelmissa olevia ihmisiä?
Lopulta talous- ja velkaongelmaisten tarkka kokonaismäärä ei itse asiassa ole edes kovin kiinnostava kysymys. Edellä mainittuja lukuja kannattaa käsitellä mieluummin ilmiön voimakkuutta kuvaavina vertailulukuina kuin yksittäisten ihmisten lukumäärinä. Kiinnostavampaa on tarkastella, millaisessa muutoksessa ongelman voimakkuuden kuvaamiseen käytetyt luvut kulloinkin ovat. Ja paljon kiinnostavampaa on se, millaisissa tilanteissa olevia ihmisiä noiden lukujen sisälle piiloutuu, mitkä tekijät heitä yhdistävät ja miten mahdollistetaan ihmisille ulospääsy noista tilanteista.
Tekstin alussa esittämäni luvut 250 000–1 000 000 velkaongelmia kokevasta henkilöstä perustuvat erääseen kolmen vuoden takaiseen keskustelutilaisuuteen, jossa talous- ja velka-alan asiantuntijoita viranomaissektorilta, alan yrityksestä ja alan järjestöstä pyydettiin arvioimaan talous- ja velkaongelmia kokevien ihmisten määrää Suomessa. Pienin luku oli 250 000 ja suurin 1 000 000.
Entä onko kotitalouksien ylivelkaantuminen ongelma Suomessa?
On. Ja todennäköisesti isompi, kuin koskaan aikaisemmin. Ongelmien kasvu on käytännössä jatkunut yhtäjaksoisesti jo 20 vuotta. Ja koko sen ajan myös kotitalouksien velkaantumisaste on ollut yli 100 prosenttia, ollen viimeiset 10 vuotta jo yli 120 prosenttia vuodessa. Suurimmasta osasta kotitalouksien velkoja ei tietenkään tule ongelmia, mutta mitä enemmän kulutetaan velaksi, sitä todennäköisemmin yhä useampi joutuu myös niistä ongelmiin.
Suhteutettuna tuloihin on suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste suurempi kuin Suomen valtion. Voi vain ihmetellä, että valtion velkaantumisasteesta ollaan tavattoman huolissaan, mutta kotitalouksien velkaantumisasteesta ei. Ei, vaikka kotitalouksien kulutusvelat on lähtökohtaisesti tarkoituskin maksaa takaisin velkojille, kohtuullisessa ajassa. Ja samalla on syytä huomioida, että kaikki kotitalouksien velkojen takaisinmaksaminen on myös pois samojen kotitalouksien tulevien vuosien kotimaisesta kulutuksesta, joka muodostaa kuitenkin yli puolet kansantalouden volyymista.
Koska kotitalouksien kulutuskyvyn merkitys kansantaloudelle on suuri, auttaisi selkeämpi ymmärrys talous- ja velkaongelmia kokevien ihmisten kokonaismäärästä päätöksentekijöitä hahmottamaan tarvittavien toimenpiteitten suuruutta kotimaisen kulutuskyvyn elvyttämistarpeiden näkökulmasta. Lisäksi kokonaiskäsitys auttaisi myös arvioimaan sitä, ovatko erilaiset velkajärjestelymuodot ja niihin pääseminen sekä talous- ja velkaneuvontapalvelut oikeassa suhteessa ongelman kokoon. Kokonaismäärän hahmottamisen lisäksi olisi tärkeää kyetä myös tarkastelemaan sitä, millaisissa elämän- ja tulotilanteissa talous- ja velkaongelmia kokevat ihmiset ovat, jotta heille osattaisiin tarjota oikeanlaisia velkajärjestelymuotoja. Nykyisin Suomessa on käytännössä vain kaksi koko maan kattavaa velkajärjestelymuotoa, jotka nykymuodossaan kykenevät vastaamaan vain osaan järjestelytarpeista. Kotitalouksien maksutavat ja ongelmavelkariskit ovat monimutkaistuneet ja -muotoistuneet viimeisen vuosikymmenen aikana kovalla vauhdilla, kun taas velkajärjestelymuodot ovat käytännössä samat, kuin 30 vuotta sitten. Velkaa saa helposti ongelmaksi asti, mutta siitä ei pääse eroon. Luottoyhteiskuntaa on ehdottomasti joustavoitettava.
Juha A. Pantzar
toimitusjohtaja
Takuusäätiö
Lähteet:
Asiakastieto, 2026. Asiakastiedon uutiset 2.4.2026
Becker, Howard S. 1963. Outsiders: Studies in the Sociology of Deviance
Eurofound, 2013. Over-indebtedness in households: causes, consequences and policy responses.
Graeber David, 2016. Velka: Ensimmäiset 5000 vuotta, teoksessa: Niin & näin 1/2026
Jäntti, Markus & Jenkins, Stephen P., 2015. Income poverty in advanced economies
Teoksessa: Handbook of Income Distribution, Volume 2 (Elsevier)
Tilastokeskus, 2024. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2024/ensiasunto-ostetaan-isosta-kaupungista-yha-harvemmin-muualta
Valtakunnanvoudin kanslia, 2026. Ulosotto Suomessa, Ulosottolaitoksen tilastoja vuodelta 2025.